Se alkoi talvigolfista. Näin muistelee Kyösti Ylinenpää oman golfuransa alkua. Ennen kuin hän kiinnostui golfista, monet urheilulajit olivat tulleet hänelle tutuksi. Jo 1950-luvulla, 14-vuotiaana hän aloitti pesäpallon pelaamisen itse ja samalla hän veti Lapin Lukon nousevaa pesäpallon pelaamista. Pesäpallo oli Kyöstin urheiluharrastuksena 1970-luvulle saakka, sen jälkeen hän kiinnostui lasten kanssa hiihdosta, mutta etenkin tenniksestä.
- Tämä lähti siitä, että Allan Pietilä, urheiluopiston rehtori pyysi tänne Heikki Hedmanin esittelemään tennistä. Siitä lähti kiinnostus lajiin ja samalla lapseni kiinnostuivat siitä. Olin ollut jo vuonna 1967 kansakoulun liikuntapedagogisella kolmen kuukauden kurssilla Vierumäellä, missä käytiin kaikki lajit läpi. Siellä tutustuin tennikseen ja se vei minut sitten niin, että kun pojat tulivat siihen 10-ikävuoteen, me alettiin pelata tennistä. Samalla kurssilla tutustuin myös golfiin, mutta sitä en vielä alkanut pelaamaan, sillä meidän perheen harrastuksena aina tuonne 1990-luvulle oli tennis, muistelee Ylinenpää.
Golf tuli kuitenkin mukaan perheen lajeihin heidän vanhimman poikansa Hannun kautta. Hän oli Amerikassa opiskelemassa yliopistossa ja samalla hän oli myös tenniksen yliopistojoukkueen kakkospelaaja. Hannuun oltiin kotoa usein yhteydessä.
- Puhelimesta alkoi kuulua vähän väliä, että pelasin tänään yhdeksän väylää ja hänen mielestään golf oli kiva laji. Kun menimme Hannun päättäjäisiin, minulle sanottiin, että muista sitten, että ostat golfmailat sieltä. Saat ne sieltä halvemmalla ja saat ne täällä myytyä, jos et täällä ala pelaamaan. Vuosi oli 80-luvun lopulla. Mailat olivat kuukauden kotona odottamassa, josko nuorimmainen alkaisi pelata, mutta kun häntä ei asia kiinnostanut, niin sitten minä aloitin golfin pelaamisen tosissaan. Vuonna 1990 olen liittynyt seuraan jäseneksi.
Talvigolf innosti mukaan
Tuolloin 1980-luvun lopulla Rovaniemellä oli talvigolf jo voimissaan. Rata oli Lainaanrannassa ja jo tuolloin järjestettiin talvigolfkilpailuja.
- Tästä Santa Claus Arctic -talvigolfkisasta tuli todella suosittu. Kisaan osallistui monena vuonna pelaajia eri puolelta Suomea, muistelee Ylinenpää. Muistuu etenkin joukko, joka tuli joka vuosi mukaan Seinäjoelta. Sieltä tuli talvisin 10 vuotta kaksi autollista miehiä osallistumaan nimenomaan meidän kisaan. He kävivät ensin tunturilla, tulivat torstaina Rovaniemelle, harjoittelivat golfia pari-kolme päivää ja osallistuivat kilpailuihin ja se, joka hävisi, joutui ajamaan autoa.
Eikä pelaaminen jäänyt Ylinenpäältä vain talvigolfiin, sillä 1990-luvulla innokkaat pelaajat tekivät Saarenkylään, niitylle 6-väyläisen kentän.
- Teimme sinne myös greenit ja se oli aivan tasoituskelpoiseksi saatu kenttä. Pelaajat laskivat siellä lyönnit ja tasoitus tuli sen mukaan. Näin me päästiin kesälläkin pelaamaan, vaikka tuolloin Rovaniemi tunnettiin nimenomaan talvigolfista.
Golf on kaikenikäisille hyvä kuntoilumuoto
Kyösti Ylinenpäällä golfin harrastus on jatkunut ja jatkuu yhä. Vuosien kuluessa hän on ollut tuttu näky kentällä. Aiemmin hän oli mukana lukuisissa talkoissa, pelasi ja kilpaili ja oli myös 1994-1997 välisenä aikana seuran varapuheenjohtajana. Nykyisin hän on lopettanut kilpailemisen, mutta hän pelaa edelleen ahkerasti, usein yksin aamuisin.
- Golf on nykyisin minulle kuntoilumuoto, sillä minä haluan liikkua niin paljon, kun pystyn. Käyn kyllä kävelemässä, mutta golfissa on muutakin liikuntaa, ei pelkästään jalkoja. Minulle ei ole enää tärkeä se tulos, koska en osallistu enää kilpailuihin, mutta minä pelaan ja pelailen ja käytän omia kikkojani, jotta peli tuntuu mukavalta. Saatan pelata tiin päältä koko ajan myös väylälyönnit isolla tai pienellä mailalla. Onhan se sellaista värkkäämistä, omaa pelaamista ja nauttimista.
Kyösti Ylinenpää on käynyt esimerkiksi tänä kesänä kentällä noin 200 kertaa. Aina hän ei ole kiertänyt kenttää, mutta useimmiten on. Golfista hän on saanut vuosien kuluessa paljon ystäviä ja tuttavia ja sen hän kokee valtavana rikkautena. Nykyisin hän tuntee jopa huonoa omaatuntoa siitä, että hän kiertää usein aamulla yksin. Tätä hän perustelee sillä, että hän ei enää jaksa viiden tunnin kierroksia, mitä monesti kentällä menee isolla porukalla.
Niin kauan kuin ajatus ja jalat liikkuvat
Ounasvaaran golfpuisto on Kyöstin mielestä hyvä. Kenttä on monipuolinen ja tarpeeksi haastava. Ainut haitta on sateilla sen kosteus.
- Kentässä on tuo kosteus ainoa haitta. Kun kenttä on tehty osin suoalueelle, salaojitus ei välttämättä ole onnistunut. Mutta nythän siihen tehdään uutta suunnitelmaa, kuittaa Kyösti ja hän jää odottamaan, miten kenttä kehittyy edelleen.
Yksi asia on jo nyt varma, Kyösti Ylinenpää nähdään kentällä niin pitkään, kun terveys sen sallii.
Teksti ja kuvat: Terttu Karhumaa